keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Suosituimmat ammatit lauluissa

Kun tässä on aikansa väsännyt kirjastoaiheisia lauluja, tuli mieleen miettiä, että minkäs verran ylipäänsä on tehty lauluja tietyistä työpaikoista ja ammateista. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin muutama. Mietintää voi jatkaa vaikkapa porukalla baaripöydässä pitkäänkin — tai sitten voi kysyä kirjastonhoitajalta: tamperelaiset kollegat ovat nimittäin keränneet ammattilauluista ansiokkaan listan tänne.

Mielenkiintoista listaa selatessa huomaa, että ammattilauluja on sittenkin aika paljon, mutta harva niistä on kovin tunnettu. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, jonkun tietyn instituution tai ammattiryhmän ympärille koottuja teemalevyjä eivät kuuntele juuri muut kuin saman viiteryhmän ihmiset. Sama pätee yksittäisiin biiseihin, pääsääntöisesti.

Sekään ei auta, että melko moni listan biiseistä on myös enemmän tai vähemmän kertakäyttövitsejä, esim. hupaisia käännöksiä (tyyliin Turo's Hevi Geen Poliisi/Molina). Vitsibiiseistä harvemmin muodostuu nuotion ympärillä hoilattavia klassikoita.

Mitä klassikoita listalta sitten löytyy? Yllättäen rekkamiesaiheiset kappaleet ovat tunnetuimmasta päästä: Rautavaaran (Cashin?) Yölinjalla, Karman Hyvää huomenta Suomi sekä tietenkin Matti Eskon Rekkamies. Eniten listalla taitaa olla merimiesaiheisia lauluja, joista monet ovat hyvin tuttuja vanhemmallekin yleisölle jo kansakouluajoilta (tyyliin Kapteeni katsoi horisonttihin).

Miksi juuri näistä ammateista kertovista biiseistä on tullut suosittuja? Näitä tunnetuimpia ammattilauluja yhdistää se, että ne kuvaavat ammatin ja elämäntavan yhdistänyttä ja yhteen paikkaan juurtumatonta miehekästä miestä. Eräänlaista kulkuriromantiikaa siis. Mitäs muita tällaisia ammatteja voisi olla? Esimerkiksi karjapaimen (Kolme cowboyta), tukkilainen/metsuri (Lännen lokari), astronautti (Lapsuuden sankarille) — tai vaikka laulaja (Köyhä laulaja). Ilmeisesti näissä ammateissa on ns. seksikkyyttä, joka kantaa myös laulun aiheena.

Kirjastotyössä harva näkee minkäänlaista seksikkyyttä (villatakit ja samettihousut!), mutta ei kai se estä biisejä tekemästä. Vai pitäisikö meidänkin tehdä joku rekkamieslaulu ja nauraa koko matka pankkiin? Ohessa Kirjastomiesten ammatinvalintalaulu, olkaa hyvät!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Lainavinkki: Kirjastolevy

Kirjastolevy, Jyväskylän kaupunginkirjasto -edition.
Tässä blogissa on esitelty kirjastolaululevyjä. Tämä levy ei täytä niitä kriteerejä, mutta pakkohan Kirjastolevy on tässä blogissa ottaa esittelyyn.

Tampereen Metso-kirjaston musiikkiosastolla on todella edistyksellinen meininki. Hyvää työtä tehdään muuallakin, mutta jos joku musiikkikirjasto ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen, niin kyllä se useimmiten on Metso. Tämä ei missään nimessä ole muilta kirjastoilta pois vaan päinvastoin, ja sen takia metsolaisten aikaansaannoksia on mukava hehkuttaa.

Niin kuin nyt tätä viimeisintä innovaatiota: Kirjastolevyä. Piki-verkkokirjastossa kerrotaan näin: "Kirjastolevyn idea on ainutkertainen: levy tulee ainoastaan lainattavaksi kirjastoista. Levyä ei voi ostaa eikä sen kappaleita voi kuunnella suoratoistopalveluiden kautta." Merkittäväksi levyn tekee nimekäs artistijoukko (mm. Jarkko Martikainen, Matti Johannes Koivu, Maritta Kuula...) ja että kaikki kappaleet ovat ennen julkaisemattomia. Monilla näistä artisteista on varsin uskollinen yleisö, joka mielellään kuuntelee kaiken, mitä heidän suosikkinsa julkaisee. Voisi siis olettaa, että Kirjastolevy tulee päätymään aika monen kirjastonkäyttäjän levysoittimeen.

Eikä varmasti haittaa ole siitäkään, että levyn artisti- ja kappalevalinnoissa on selkeästi käytetty hyvää harkintaa. 13 biisiä ja yhtä monta omaäänistä esittäjää voisivat olla sillisalaatti, mutta onneksi näin ei ole. Erilaisia tyylilajeja kyllä löytyy: laulaja-lauluntekijää, ränttätänttää ja vaikeammin määriteltävää vaihtoehto/marginaalikamaa. Silti, kokonaisuus on melko yhtenäinen ja toimiva paketti, jolle on helppo kuvitella kuuntelijaprofiili. Yhteisenä nimittäjänä toimii myös se, että laulut ovat suomenkielisiä (yksi biisi on instrumentaali).

Kokonaisuus on siinäkin mielessä toimiva, että yksikään biisi ei selkeästi erotu heikoimpana lenkkinä. Tai no, itse en juurikaan lämpene levyn päättävälle The Sultansin ylipitkälle junnaukselle, mutta onhan siinäkin oma huumorinsa ja se sopii lopetuskappaleeksi. Todennäköisesti tämänkin levyn, kuten useimpien kokoelmalevyjen, kohdalla pidemmän päälle käsi hakeutuisi skip-näppäimelle tiettyjen biisien kohdalla, mutta tässä vaiheessa ylihyppelyyn ei ole ollut tarvetta.

Kokonaisuuden toimivuus on erityisen ilahduttavaa sikäli, että artistivalinnoissa on otettu myös riskejä. Osa artisteista on tosiaan jo vuosikymmeniä sitten kannuksensa hankkineita, mutta monet ovat vasta valtakunnallisen tunnettuuden kynnyksellä. Minulle aivan uusia tuttavuuksia olivat Samanna ja Itä-Hollola Installaatio sekä U.F.Ojala. Eikä kyllä voi valittaa, että joku Sur-Rur olisi joka paikassa puhkisoitettua (aika vitsikästä, jos niin olisi!). Vaihtoehtorock ja lo-fi-estetiikka ovatkin ehkä ne selkeimmin tästä levykokonaisuudesta esiin nousevat määreet. Niillä harvemmin osutaan radioiden soittolistoille.

Kuten heti alussa totesin, tämä ei ole kirjastolaululevy. Levyn sisältämät laulut siis eivät käsittele kirjastoa, Jukka Nousiaisen biisiä lukuunottamatta. Sen sijaan kansivihkoon on kerätty artistien musiikkikirjastokokemuksia ja -näkemyksiä. Useimmilla tarinat ovat kirjastolaisen näkökulmasta valitettavan nostalgissävyisiä: kirjastojen musiikkikokoelmat ovat olleet maailmoja avaavia paikkoja joskus parikymmentä vuotta sitten. Kirjastojen musiikkiosastojen levylainauksen huippuvuodet 1980-1990-luvuilla on merkittävä sukupolvikokemus, joten on ymmärrettävää, että se näkyy useimpien kommenteissa. 

Tilanne on nyt toinen ja meidän kirjastoihmisten pitää keksiä muita tapoja palvella asiakkaitamme. Onneksi joidenkin artistien kommenteissa nostetaan esiin myös nykytilanne, esimerkiksi musiikkikirjastojen korvaamattomuus nuottien suhteen. En siis minäkään jää noita menneitä aikoja sen enempää muistelemaan.

Eli takaisin itse asiaan: jos joku tämän levyn artisteista resonoi sinussa, suosittelen lainamaan levyn tai ainakin tekemään siihen varauksen (varaamisesta tuli äskettäin hyvin monessa kirjastossa ilmaista!). Kannattaa tsekata myös Piki-verkkokirjaston juttu ja sieltä löytyvät linkit. Siellä voi myös osallistua arvontaan (28.2.2017 asti), josta voi voittaa Kirjastolevyn ihan omaksi!


Ps. Kirjastolevyn kannessa (by Tommi Musturi) on Finnhits-levynkansi-tyyppisesti numero 1. Tästä voinee päätellä, että joskus saatamme saada kuunneltavaksemme Kirjastolevy 2:n?

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kirjastoturismi

Kirjastot ovat mainioita paikkoja. Erityisen hyvä tilanne on meillä kirjastomiehillä ja -naisilla, jotka saamme olla kirjastoissa kaiket päivät työn puolesta. Joskus olisi kuitenkin kivaa käydä kirjastossa asiakkaan roolissa. Omalla työpaikalla se ei oikein onnistu.

Onneksi: asiakaslarppaaminen onnistuu lomamatkaillessa. Vieraalla paikkakunnalla ei tietysti ihan samalla lailla pysty hyödyntämään kirjaston palveluja kuin omassa lähikirjastossa, mutta kyllä siitä asiakaskokemuksesta saa pienen aavistuksen.

Tässä kirjastossa en päässyt nettikoneelle, ennen kuin hain passini majapaikasta. Onneksi Invernessin keskustassa ei ollut pitkä matka minnekään.
Tästä kuvasta puuttuu pönöttävä kirjastomies.
Väistämättä, vaikka kuinka on lomalla, turistikäynneillä tulee tarkasteltua kirjastoja myös ammatillisin silmin. Mikä luokitusjärjestelmä, minkälainen esillepano, minkälaiset tarrat ja viivakoodit...

Hämmentävin huomio oli kuitenkin se, kuinka universaalin samannäköisiä kirjastoihmiset ovat maasta riippumatta. Voi sitä kotoisaa villatakkien ja sandaalien suhinaa!

Vuosien varrella on tullut käytyä turistina aika monessa kirjastossa. Kamera kun on aina mukana, niin toki selfieitäkin on tullut otettua. Kuvia on jo sen verran, että niistä tuli ihan mukava pieni Facebook-kuva-albumi. Toivon mukaan kuvia karttuu vielä paljon lisää.

PS. Kirjastoturismiin kannustavat luonnollisesti myös (yleensä ilmaiset) wc-tilat. Niksi-Pirkka-kelvollinen vinkki kaikille kaupunkimatkailijoille! Vessoistakin voi ottaa kuvia, mutta se on toinen juttu.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Miksi ukulele?

https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/results?p_p_id=crDetailWicket_WAR_arenaportlets&p_p_lifecycle=1&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_pos=2&p_p_col_count=8&p_r_p_687834046_facet_queries=&_crDetailWicket_WAR_arenaportlets_back_url=https%3A%2F%2Fwww.keskikirjastot.fi%2Fweb%2Farena%2Fsearch%3Fp_p_id%3DsearchResult_WAR_arenaportlets%26p_p_lifecycle%3D1%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-1%26p_p_col_pos%3D2%26p_p_col_count%3D8%26p_r_p_687834046_facet_queries%3D%26p_r_p_687834046_search_item_no%3D0%26p_r_p_687834046_sort_advice%3Dfield%253DRelevance%2526direction%253DDescending%26_searchResult_WAR_arenaportlets_arena_member_id%3D2088431%26_searchResult_WAR_arenaportlets_agency_name%3DAFI000008%26p_r_p_687834046_search_type%3Dsolr%26p_r_p_687834046_search_query%3Duket&p_r_p_687834046_search_item_no=0&p_r_p_687834046_sort_advice=field%3DRelevance%26direction%3DDescending&p_r_p_687834046_arena_member_id=2088431&p_r_p_687834046_search_item_id=2683626&p_r_p_687834046_agency_name=AFI000008&p_r_p_687834046_search_type=solr&p_r_p_687834046_search_query=uketKirjastomiesten Facebook-seinää on jo pidemmän aikaa koristanut kuva ukulelesta. Näin siitäkin huolimatta, että kyseistä soitinta ei ole kuultu Kirjastomiesten keikoilla saati tallenteilla. Se lienee kuitenkin vain ajan kysymys.

Nimittäin: ukuleleja ei voi enää väistää kirjastoissakaan. Jyväskylän kaupunginkirjastoon on hankittu yhteensä 14 kappaletta iloisen erivärisiä sopraanoukuleleja. Kiitettävän hyvin ne ovatkin jo löytäneet lainaajia ja moni on huomannut, kuinka ukulelen soittaminen tuottaa iloa jo alkeisvaiheessa. Lelumaisen hilpeä esine on ihan oikea soitin, jolla pääsee helposti musiikin syrjään kiinni.

Pienen ja edullisen soittimen voi myös ottaa mukaan melkein minne vain, eli se toimii hyvänä säestyssoittimena yhteislauluille sielläkin, minne ei kitaraa viitsi ottaa mukaan. Ukulelella voi soittaa myös kerrostalossa ilman naapurisovun menettämisen uhkaa. Tietenkään sivullinen kuuntelija ei välttämättä nauti kuulemastaan, mutta moneen muuhun soittimeen verrattuna (esim. viulu tai tuuba) ukulele-aloittelijaa kuuntelee ihan rauhallisena.

Yksi merkittävä tekijä maailman ja kirjastojen ukuleleistamisessa on ollut UkEt-yhtye. Bändi on esiintynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla useassa eri kirjastossa ja oletettavasti sitä kautta on kehittynyt idea kirjastoista lainattavista ukuleleista.

Tiistaina 12.1.2016 tätä yhtyettä on mahdollista kuunnella Jyväskylän kaupungin pääkirjastolla klo 17.30 alkaen. Eikä tarvitse tyytyä vain kuuntelemaan: keikan päälle UkEt-miekkoset vetävät pienet treenit. Lupauksen mukaan jokainen osallistuja oppii soittamaan ainakin yhden kappaleen!


Siis: ottakaa ukulele elämäänne! Ette kadu!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kirjastolaululevyt, osa 2

Kirjastomiehet-yhtyellä on itseään pidempi historia. Rehellisesti sanottuna yhtyeemme on suoraa jatkumoa Arin aikaisemmalle Lainastolasset-yhtyeelle.

Lainastolassejen ("Lainastolassien" tuo mieleen kirjastokoirat) live-esiintymisistä ei taida olla ääni- tai videotallenteita, vaan vielä parempaa: studioäänite. Levy ei kylläkään ole pituudella pilattu: neljän kappaleen CD:tä voinee pitää EP-levynä.

Kätevästi levyn takakanteen valmiiksi painettujen luettelointitietojen mukaan kappaleiden tyylilajit ovat balladi, urban blues, tango ja funk. Siis jokainen kappale edustaa eri musiikkityyliä, vaikkakaan ei ehkä kovin puhtaasti asiasanamääritelmien mukaisesti. Puhdasoppisuudella tai sen puutteella ei ole kuitenkaan mitään väliä, jos biisit ovat hyviä. Nämä ovat.

Oma suosikkini levyn kappaleista on verevä Kirjastoautoblues. Arin sähkökitara parkuu ja vonkuu, kun kuntapäättäjä saa puheillaan kuolonkellot soimaan kirjastoautokuskin päässä.

On myönnettävä, että en ihan ensikuuntelulla ymmärtänyt tämän levyn ansioita. Ensimmäisen kerran kuulin näitä biisejä kirjaston pikkujouluissa Arin sooloesityksinä, mies ja kitara -tyyppisesti. Silloin biisit kuulostivat mahtavilta ja hankin levyn käsiini. Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja siksi levyllä kappaleet kuulostivat ensiksi vähän valjuilta, kelvollisista bänditoteutuksista huolimatta.

Myöhemmillä kuuntelukerroilla suhtautumiseni on muuttunut, sillä kyllähän tämä on paras kuulemani kirjastolaululevy! (Eihän niitä montaa ole ja en ehkä ole täysin puolueeton arvioija, mutta kuitenkin...) Silti on myönnettävä, että nämä biisit ovat parhaimmillaan kirjaston henkilökunnan pikkujouluissa, koska silloin kohderyhmä on oikea ja oikeassa mielentilassa.

Kannattaa siis kuunnella, lainaa kirjastosta kotiin tai kuuntele kirjastossa! Levyä on nimittäin kirjastoissa hyvin saatavilla, koska kirjastoaiheinen levy meni hyvin kaupaksi lähes kaikkiin Suomen kirjastoihin ja harva on raaskinut levyä kirjaston kokoelmista poistaakaan. Keski-kirjastoissa levyä on saatavilla näin.

Ohessa maistiaisena Kirjastomiesten versio levyn nimikappaleesta Kirjastorakkautta.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kirjastolaululevyt, osa 1: Hyllyjen välissä hiljaa

Kirjastomiehet-yhtyeen ääneenkin lausuttuna haaveena on ollut levyttäminen. Kuten jo aiemmin totesin, kirjastoaiheisia kappaleita on levytetty ennenkin. Pelkästään kirjastolauluista koostuvia levytyksiä ei kuitenkaan kovin montaa ole ja yksi albumi nousee ylitse muiden: Hyllyjen välissä hiljaa (1993).

Suomen kirjastoseura päätti juhlistaa Suomen yleisten kirjastojen 200-vuotista historiaa julkaisemalla levyllisen uutta kirjastomusiikkia. Projektiin saatiin mukaan yllättävänkin vakuuttava ja nimivahva porukka. Myöskään tuotannollisessa puolessa ei ole huomautettavaa: eri esittäjistä huolimatta levystä muodostuu kokonaisuus, ja housebändi soittaa hyvin (silloin kun sitä tarvitaan).

Tämä on erityisesti laulaja-lauluntekijöiden levy, folkkiin päin kallellaan. Yleissävy on humoristinen, ei sentään ratkihauska eikä missään nimessä saarnaava. Pönötyksestä (lähes) vapaan tunnelman ja akustissävyisten sovitusten ansiosta kappaleet ovat kestäneet hyvin aikaa.

Nimikappaleen kirjaston työntekijän ja asiakkaan herkästä romanssista laulaa Tuula Amberla. Laulun tekstissä on minäkertoja, mikä onkin sopivaa, sillä Amberla on siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja. Ehkä tästä syystä hän saa esittää levyllä toisenkin kappaleen. Waltarin kohdalla -kappaleessa tosin minäkertoja on asiakas, jolla tuntuu olevan hieman samanlaisia elämänhallinnan ongelmia kuin Kirjastomiesten Juhlalaulu 2013 -kappaleen päähenkilöllä.

Useammassakin laulussa ylistetään lukemisen nautintoa. Esimerkiksi Pentti Rasinkangas Ohilyönteineen laulaa rosvojoukosta, joka murtautuu vahingossa kirjastoon ja rosvot päätyvät perustamaan oman lukupiirin. Hyllyt täynnä aarteita on hyvin tyypillinen PR&O:n kappale, eli pirteän hilpeä ralli.

Huumoriltaan rohkein levyn kappaleista lienee Kunnollinen kunnallinen kirjastojenkka. Tässä Kaj Chydeniuksen säveltämässä kappaleessa on Marja-Leena Mikkolan yllättävänkin sapekkaan sarkastinen sanoitus. Kuvitteellisen (toivottavasti) kuntapäättäjän minä-muotoinen vuodatus katkeaa toistuvasti fraasiin "Minua se aika lailla kismittää!" Päättäjän suusta tulee tämmöisiä sammakoita:
Kirjasto on avohoidon ilmaisvaltakunta
Sosiaalipummit nukkuu siellä päiväunta
(...)
Tuon nyt osaa hoitaa vaikka minkälainen houkka
Työllistetty työtön taikka joku lukutoukka

M.A. Numminen kantaa kortensa kekoon tyypilliseen tyyliinsä kappaleella Kirjasto ja sivistys. Vakavan asiapitoinen teksti Nummisen selkeästi artikuloimana ja puolentoista minuutin mittaisena rock-sovituksena saa aikaan humoristisen vaikutelman. Kuitenkin esityksestä irrotettuna teksti on yllättävän vakava. Sanoitus on kansivihkon mukaan Nummisen omaa tuotantoa. Vahvoja sanoja ja näkemyksiä:
On info muilta; data taas on koneesta tuotettua.
 Mutta tosi tieto onkin itse ajateltua.
(...)
Kirjastossa kaikki ovat täysin tasa-arvoisia.
Siksi niiden täytyy olla kaikille maksuttomia.

Kirjasto ei saakaaan olla päättäjien lieassa.
Kansalaisten vapaus on Kriittisyyden miekassa.

Levyn onnistunein kappale minun mielestäni on Mikko Perkoilan Kovaa peliä kirjastossa. Laulun minä on wannabe-Marlowe ja olevinaan keskellä kovaksikeitettyä rikostarinaa. Raymond Chandler -höyryinen kappale on tunnelmallinen ja kasvaa hienosti.

Kirjasto on siinä... taas on heikommasta päästä. Levyn päättävä kappale kärsii menneiden vuosien tietoiskutyyppisestä kankeudesta: "murkusta muoriin ja vauvasta vaariin kirjasto palvelee". On siinä hyvääkin, ainakin ajatus siitä, miten kirjasto on enemmän tekoja kuin paikka. Laulussa toistellaan: "ei pelkkä iso talo meille yksinään vielä kirjastoa tee". Hauskaa tässä on se, että toisena sanoittajana toiminut Tuula Haavisto on tällä hetkellä Helsingin kirjastotoimenjohtaja ja vetää Keskustakirjasto-projektia, jonka tuloksena Töölönlahden rannalle nousee maailman hienoin kirjasto. Mutta silti kirjasto on jotain muutakin kuin iso ja hieno kirjastorakennus? No, niinhän se on, aina vain enemmän laajenevan digitalisaation myötä.

Kaiken kaikkiaan: Hyllyjen välissä hiljaa -levy oli hieno keksintö yleisten kirjastojen merkkivuoden juhlistukseksi ja lopputulos kestää edelleen kriittisenkin kuuntelun. Olisi mukava ajatella, että tämä levy voisi viihdyttää ketä tahansa, siis muitakin kuin vain kirjastolaisia. Valitettavasti näin tuskin on, sillä on vaikea uskoa, että kovin moni ei-kirjaston-työntekijä suostuisi kuuntelemaan tätä levyä edes yhtä kertaa läpi. Tämä sama koskee jotakuinkin kaikkia instituution tai ammattiryhmän ympärille koottuja teemalevyjä, eikä se tarkoita, että levyt olisivat huonoja.

Onko siis mitään mieltä tehdä kirjastolaululevyjä? Jos näin hyvin tehty levy jää näin pienen joukon huviksi, niin onko Kirjastomiehillä mitään mahdollisuuksia oman levyn suhteen? Vai onko levyttäminen itseisarvo? Näitä kysymyksiä jäämme pohtimaan. Sillä aikaa voitte katsoa täältä, miten Katriina Honkanen esittää Matka Charlien kanssa -kappaleen livenä.

Hyllyjen välissä hiljaa -levyn tiedot Suomen kansallisdiskografia Violassa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tyhjät saappaat

Viime viikon perjantaina pidettiin Tampereella musiikkikirjastoaiheinen seminaari otsikolla "Intohimona musiikkikirjastot" (ks. ohjelma täältä). Erityisen tästä seminaarista teki se, että samalla osoitettiin kunnioitusta Heikki Poroilalle, joka on tehnyt pitkän ja ansiokkaan työuran Suomen musiikkikirjastojen hyväksi. Virallisesti työura päättyy eläkkeellejäämiseen nyt vappuna, mutta saa nähdä, malttaako innokkaana keskustelijana tunnettu Poroila pysytellä poissa Kirjastot.fi:n palstoilta.

Samassa seminaarissa Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosaston pitkäaikainen johtaja Kyösti Mäkelä sai Suomen kirjastoseuran Mikko Mäkelä -palkinnon. Tarkemmat perustelut palkinnolle voi lukea vaikkapa tästä uutisesta, ja voitte uskoa minua, kun sanon, että Kyösti sai ansionsa mukaan.

Tuo oheinen kirjankansikuvakin kertoo jo aika paljon. Poroila ja Mäkelä ovat yhdessä ja erikseen olleet merkittäviä hahmoja Suomen musiikkikirjastotyön pelisääntöjen luomisessa. Minkälainen lie musiikkikirjastojen asema Suomessa, jos näitä herroja ei olisi ollut.

Eivät he toki yksinään ole tätä työtä tehneet. Nostetaan nyt esiin vaikkapa Tampereen pääkirjaston musiikkiosaston edellinen johtaja Pirjo Hakuni, joka hänkin sai samaisen Mikko Mäkelä -tunnustuksen muutama vuosi sitten, erittäin hyvin perustein. Kuitenkin kun Poroilan ja K. Mäkelän eläkkeelle jäämiset osuvat samaan vuoteen, tulee väistämättä tunne pöydän putsaavasta sukupolven vaihdoksesta. Kaikki se hiljainen tieto, mitä näiden kirjastomiesten mukana siirtyy pois kirjastosta...

Onneksi uusia hyviä musiikkikirjastomiehiä ja -naisia on remmissä (musiikkikirjastohommissa muuten on yllättävän paljon miehiä, sukupuolijakoprosentit ovat melkein kuin kirjastoautoissa), ja Poroilan ja Mäkelän luomalle pohjalle on hyvä rakentaa. Siksi voimme suhteellisen hyvillä mielin kiittää kaikesta ja toivottaa nautinnollisia eläkepäiviä näille herroille.